Varsinkin joukkuelajeissa on aiemmin noussut tapetille miten naisia arvostellaan ja väheksytään urheilijoina. Myös hyvin ”miehisinä” lajeina ajateltujen urheilumuotojen naispuoliset ammattilaiset ovat saaneet suoraan sanottuna kuraa niskaan.
Suomen naisnyrkkeilyn ensimmäinen supertähti Eva Wahlström otti Instagramissa kantaa asiaan:
– Tämä on keskustelu, johon ajattelin etten ota kantaa, mutta otanpa kuitenkin. Sohaistaan vähän muurahaispesää ja ehkä siitä syntyy jotain hyvää.
– Jo pidemmän aikaa mediassa on kerrottu, miten naiset ovat kokeneet naisvihaa tai väheksymistä sukupuolensa ansiosta. En missään nimessä koe, että on ok suhtautua naisiin tai naisten osaamiseen alentavasti, ei myöskään että kenekään tarttis sietää kuraa.
Haluan siis alleviivata, ettei tarkoitus ole ”kusta omaan pesään” tällä kirjoituksella.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Eva jatkaa omista kokemuksistaan millaista oli aloittaa uraa miehisessä maailmassa:
– Mä oon ollut ensimmäisiä naisnyrkkeilijöitä Suomessa. Tulin miehiseen maailmaan, sekoitin arvot ja uskomukset siitä millainen on mies ja millainen nainen. Se ei ollut mun agenda, mutta se tapahtui. Kohtasin kerta toisensa jälkeen asenteita, joissa kiellettiin tulemasta nyrkkeilysalille tai käskettiin tekemään jotain, mitä naiset tekevät, kuten aerobikkaamaan. Miehille tarjottiin ruokaa otteluiden jälkeen, naisille ei. Mun palkka oli jatkuvasti murto-osa siitä, mitä miesten, vaikka saavutukset monesti oli kovempia.
– Ja nyt toivon, ettei tätä avautumista nosteta otsikoihin ilman kirjoituksen loppuosaa, koska pointti ei ole se, että mua olisi kohdeltu huonosti, vaan se, ettei nämä seikat koskaan haitannu mua. Tein sitä mitä rakastin ja se muutti koko nyrkkeilykulttuurin Suomessa. Ymmärsin, että miehet suhtautuvat epäilevästi naisnyrkkeilijöihin, koska se kyseenalaistaa miehen roolia, jos nainen on verta vuotava taistelija. Mieshän haluaa olla ritari ja huolehtia naisesta. Jos olisin käyttäny voimavarani loukkaantumiseen, olisin tuskin menestynyt eikä ajatukset naisnyrkkeilystäkään muuttuneet.
– Tietysti täytyy pitää puolensa, mutta välillä vois katsoa sormien välistä ja naureskella asioille, että so what? Maailma ei ole koskaan parantunut valittamalla. Mun mielestä olisi hienoa luoda kulttuuri ja malli tytöille, jossa voidaan olla niin sinut itsemme kanssa, että me tiedetään, että kyllä me osataan ja me riitetään. Loukkaantumisen sijaan voitas hymyillä maailmalle ja ajatella pilke silmäkulmassa, että täältä pesee.
– Se voi olla, että juuri se mitä arvostelija tarvitsee muuttaaksen mieltään, on kohtaaminen ja hymy.
– Ja vielä, vaikka sanoin, että tytöt osaa, niin osaa kyllä pojatkin!