Salkkarit-kaunotar julkaisi seksikkään bikinikuvan – Avautuu samalla ulkonäköpaineista

Jasmin Voutilainen, Instagram

Salatut elämät -sarjasta tuttu näyttelijä Jasmin Voutilainen, 24, tunnetaan Salkkareiden Aino Kaukovaarana, lisäksi Jasmin on nähty muun muassa Martina ja hengenpelastajat -realitysarjassa.

Nyt Voutilainen avautuu Instagramissa tärkeästä aiheesta upean bikinikuvansa ohessa.

24-vuotias näyttelijä on julkaissut kuvan, jossa hänellä on yllään mustat bikinit. Samalla Jasmin avautuu ulkonäköpaineista, joita hän on kohdannut lähes koko ikänsä.

Hän kertoo, että hoikkuus on ollut hänelle jopa häpeän aihe ja ongelma Jasminen mukaan on se, että hänen hoikka vartalonsa on muille ongelma.

Lue Jasminin koko päivitys alta.

”Syökö toi Jasmin mitään ikinä, kun se on niin laiha?” kaikuu kysymys varmaan viikoittain, milloin päin naamaa ja milloin netissä anonyymisti.
Mun paino on asia, joka ilmeisen paljon on häirinnyt muita ihmisiä jo siitä saakka, kun olin lapsi. Ja sitä kautta se on ollut mulle aina häpeän aihe, etenkin yläasteella ja lukiossa. Rehellisesti, mun mielessä käy edelleen näin 24-vuotiaana usein ajatuksia, kuten ”pitäisi olla isompi” ”pitäisi treenata jotta mulla olis paksummat jalat”. Eikä siksi, ettäkö mä haluaisin. Vaan koska kaikki muut haluavat ja kokevat mun hoikkuuden ongelmaksi. Muistan, kun pari vuotta sitten olin maailman onnellisin kun sain nostettua painoani muutamilla kiloilla. Kovalla treenillä ja ruokamäärien jatkuvalla miettimisellä. Lopulta mietin miks mä teen tätä? Ja suurin syy oli, että mun oli pakko mahtua toisten luomaan muottiin. Mun geenit on sellaiset, että jos en syö todella paljon, laihdun sen siliän tien. Vähänkuin joillekin on ongelma helposti kertyvä paino, niin mulla se vaan on toistepäin. Oon vieläpä viimeaikoina kärsinyt terveydellisistä ongelmista, kuten reumaattisista säryistä jotka vaikuttavat mulla välillä ruokahaluun. On tosi vaikeeta syödä väkisin, siksipä oon tehnyt nyt tasan kuten on hyvältä tuntunut, välittämättä siitä mihin suuntaan mun paino menee. Syönyt silloin kun siltä tuntuu ja sitä mitä tekee mieli, pääasiassa täysin normaalia kotiruokaa! Miten oikeesti vielä vuonna 2020 skinnyshaming on ok? Mitä on kehopositiivisuus, jos lopulta se koskee vain ”isompia” ihmisiä? Miks mä en saa olla rauhassa mun kehossa sen kokosena kuin olen? Muutenkin laihuuden luullaan aina olevan jokin lottovoitto, josta ei voi tuntea häpeää, mutta silti se on asia josta halutaan piikitellä. Ikäänkuin koetaan oikeudekseen kommentoida asiaa miten huvittaa, koska ”sehän on laiha eikä läski, ei sitä voi haitata”.
Tän kuvan lisääminen on aika ison kynnyksen asia mulle. Sä et tiedä tarinaa toisen kehon takana. On myös eriasia olla huolissaan, kuin päivitellä toisen painoa piikittelevästi. On tosi vaikeeta hyväksyä itsensä, jollei kukaan muukaan hyväksy.
Kukaan, joka on sinut oman kroppansa kanssa, ei kommentoi toisen vartaloa ikävästi. Kiitos kun luit”

 

View this post on Instagram

 

”Syökö toi Jasmin mitään ikinä, kun se on niin laiha?” kaikuu kysymys varmaan viikoittain, milloin päin naamaa ja milloin netissä anonyymisti. Mun paino on asia, joka ilmeisen paljon on häirinnyt muita ihmisiä jo siitä saakka, kun olin lapsi. Ja sitä kautta se on ollut mulle aina häpeän aihe, etenkin yläasteella ja lukiossa. Rehellisesti, mun mielessä käy edelleen näin 24-vuotiaana usein ajatuksia, kuten ”pitäisi olla isompi” ”pitäisi treenata jotta mulla olis paksummat jalat”. Eikä siksi, ettäkö mä haluaisin. Vaan koska kaikki muut haluavat ja kokevat mun hoikkuuden ongelmaksi. Muistan, kun pari vuotta sitten olin maailman onnellisin kun sain nostettua painoani muutamilla kiloilla. Kovalla treenillä ja ruokamäärien jatkuvalla miettimisellä. Lopulta mietin miks mä teen tätä? Ja suurin syy oli, että mun oli pakko mahtua toisten luomaan muottiin. Mun geenit on sellaiset, että jos en syö todella paljon, laihdun sen siliän tien. Vähänkuin joillekin on ongelma helposti kertyvä paino, niin mulla se vaan on toistepäin. Oon vieläpä viimeaikoina kärsinyt terveydellisistä ongelmista, kuten reumaattisista säryistä jotka vaikuttavat mulla välillä ruokahaluun. On tosi vaikeeta syödä väkisin, siksipä oon tehnyt nyt tasan kuten on hyvältä tuntunut, välittämättä siitä mihin suuntaan mun paino menee. Syönyt silloin kun siltä tuntuu ja sitä mitä tekee mieli, pääasiassa täysin normaalia kotiruokaa! Miten oikeesti vielä vuonna 2020 skinnyshaming on ok? Mitä on kehopositiivisuus, jos lopulta se koskee vain ”isompia” ihmisiä? Miks mä en saa olla rauhassa mun kehossa sen kokosena kuin olen? Muutenkin laihuuden luullaan aina olevan jokin lottovoitto, josta ei voi tuntea häpeää, mutta silti se on asia josta halutaan piikitellä. Ikäänkuin koetaan oikeudekseen kommentoida asiaa miten huvittaa, koska ”sehän on laiha eikä läski, ei sitä voi haitata”. Tän kuvan lisääminen on aika ison kynnyksen asia mulle. Sä et tiedä tarinaa toisen kehon takana. On myös eriasia olla huolissaan, kuin päivitellä toisen painoa piikittelevästi. On tosi vaikeeta hyväksyä itsensä, jollei kukaan muukaan hyväksy. Kukaan, joka on sinut oman kroppansa kanssa, ei kommentoi toisen vartaloa ikävästi. Kiitos kun luit🙏🏼

A post shared by JASMIN VOUTILAINEN (@jasminelisabet) on

 

View this post on Instagram

 

A post shared by JASMIN VOUTILAINEN (@jasminelisabet) on

Seuraa Gekkosta Instagramissa ja WhatsApissa!

Kommenttiosio

Heräsikö ajatuksia? Kerro mielipiteesi. Tutustu kuitenkin sääntöihin.

Tilaa
Ilmoita minulle sähköpostilla
guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
Lue kaikki kommentit

Lue seuraavaksi

SUOSITTUA
TUOREIMMAT

Uusimmat kommentit