Big Brother häädöstä romahtanut Katja avautui vihdoin BB-matkastaan: ”Pekka ei ole mikään ahdisteluni uhri”!

Big Brother Suomi -ohjelmasta viime sunnuntaina (10.10) häädetty Katja romahti suorassa studio-lähetyksessä.

Pekkaan ihastunut Katja järkyttyi putoamisestaan, sillä työtön juristi kertoi BB-juontaja Elina Kottoselle, että viisi viikkoinen BB-kokemus oli hänen elämänsä parasta aikaa.

Talossa ollessaan Katja kertoi Jasmiinalle, että BB:n ulkopuolella häntä odottaa tyhjä koti ja työttömyys. Katja surkutteli myös, ettei hänellä ole koiraa miehestä puhumattakaan.

Pekkaa ikävöimään jääneen Katjan romahtaminen sunnuntain lähetyksessä on aiheuttanut huolta myös ohjelman katsojissa. Katja ei myöskään osallistunut suunniteltuun maanantain suoraan BB-lähetykseen, johon pudonneet kilpailijat perinteisesti osallistuvat.

- ILMOITUS -

Nyt Katja on kommentoinut BB-matkaansa, ja julkaissut pitkän päivityksen Facebookin Big Brother Suomi 2021 official fanpage -ryhmässä. Päivityksessä hän vastaa useisiin kysymyksiin.

Katjan kirjoituksen pääpointteja:

  • Katja pohti, että hän putosi talosta, koska: 1) hän oli liikaa Pekan kanssa, 2) itki liikaa, 3) otti häätötilanteet liian raskaasti ja 4) ei heittäytynyt tarpeeksi mukaan
  • Katja väittää olevansa tietoinen siitä, ettei Pekka halunnut pidempiaikaisia suhteita, ja ettei heidän jutustaan tulisi mitään talon ulkopuolella.
  • Katja kertoo, että viimeisellä viikolla muiden asukkaiden kommentit pariskunnasta alkoi tuntua pahalta. Hän ei osannut enää suhtautua vitseihin huumorilla.
  • Katja haluaa painottaa, että juttu ei ollut yksipuolinen ja että, Pekka ei ole mikään ahdistelun uhri.
  • Katja kertoo, että vaikka Pekka ei ole täydellinen on hänellä kultainen sydän.
  • Katja painottaa päivityksessä myös, että hän on aina ollut itkuherkkä ihminen.
  • Hän kertoo ettei osallistunut maanantain live-lähetykseen Sannin kanssa, koska tunteet oli yhä pinnassa pudotuksen jälkeen.
  • Kiittelee BB-tuotannolta saamaansa tukea.
  • Katja kertoo, ettei hän ole täysin tyytyväinen omaan suoriutumiseensa talossa. Etenkin kuningatartehtävän hän hoitaisi toisin.
  • Häntä harmittaa, ettei ”pärjännyt” isossa porukassa, ja hauskat ominaisuudet jäivät piiloon.
  • Katja kertoo, että talon ulkopuolella häntä odotti paskamyrsky. Hän kertoo saaneensa palautteena voimakasta vihaa.

Lue Katjan koko päivitys alta:

Rakkaat BB:n katsojat

BB-reissu oli aivan mahtava! Pettymys tippumisesta oli valtava ja vei kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti jalat hetkeksi alta. Nyt, kun olen turvallisesti kotiutunut Ouluun BB-matkani jälkeen, haluan avata teille joitakin asioita ja selventää joitakin väärinkäsityksiä.

Kuten jotkut teistä ehkä tietävät, olen hyvin analyyttinen ihminen ja lempikysymykseni on ”miksi”: haluan aina ymmärtää syyt seuraukselle. En ole katsonut BB-koosteita, mutta olen perehtynyt someen ja muun median kirjoituksiin sekä saamiini viesteihin ymmärtääkseni paremmin, miksi kävi näin. Talosta käsin kun on vaikea tietää, mitä tosimaailmassa ajatellaan. Analyysini tulos on, että monet pitivät minua tylsänä ja erityisiä syitä tippumiseeni on neljä: 1) olin liikaa Pekan kanssa, 2) itkin liikaa, 3) otin häätötilanteet liian raskaasti ja 4) en heittäytynyt tarpeeksi. Pienempiä syitä toki selvisi muitakin.

- ILMOITUS -

Asiaa tutkiessani huomasin, että tietyt samat kysymykset ovat askarruttaneet monia katsojia ja monet asiat on ymmärretty väärin. Eniten minuun liittyvää keskustelua herättäneet asiat ainakin viime aikoina ovat 1) Pekka, 2) itkeminen, 3) mahdollinen yksinäisyys ulkomaailmassa, 4) läheisteni puuttuminen häätölähetyksestä ja 5) mielenterveyteni ja vointini häätölähetyksen jälkeen. Näihin asioihin siis haluan nyt ottaa kantaa ja valaista niihin liittyviä epäselvyyksiä.

Pekka-asiassa monet vaikuttavat olevan käsityksessä, että en ole ymmärtänyt tai olen kieltäytynyt hyväksymästä, että Pekka ei halua parisuhdetta. Moni on nähnyt asian niin, että olen ollut Pekalle riippakivi ja roikkunut hänessä väkisin kiinni kuin iilimato. Näiden katsojien mukaan Pekka on yrittänyt viestittää, että hän ei halua minun lähestyvän häntä, mutta olen väitetysti kieltäytynyt uskomasta ja sen sijaan ahdistellut häntä.

Ensinnäkin olen ollut aivan koko ajan tietoinen, että Pekka ei etsi eikä halua parisuhdetta eikä ylipäätään mitään pitkälle BB-talon ulkopuolelle ulottuvaa juttua. Tiesin asian jo ennen kuin juttumme alkoi, ja tästä kyllä keskustelimme useaan otteeseen tämänkin jälkeen. Olen myös päiväkirjahuoneessa puhunut aiheesta, mutta en tiedä, onko näitä pätkiä näytetty koosteissa. Aivan Pekka-jutun alussa pohdin asian itsekseni läpi ja päätin, että haluan silti lähteä hommaan mukaan, vaikka siitä ei BB-romanssia vakavampaa tulekaan – ja tuskin itsekään haluaisin, että tulisi. Tykkäsin Pekasta ihmisenä ja miehenä ja viihdyin hyvin hänen seurassaan ja lähellään. Talon arkeen läheisyys oli tervetullutta, joten miksi kieltäytyä. Päätin siis nauttia hetkestä, läheisyyden lämmöstä ja Pekan seurasta niin kauan kuin yhteistä BB-polkua kestää (+ viiden päivän treffien ajan BB:n jälkeen). Tarkoitus oli antaa ja saada hyvää mieltä ja oloa sekä tehdä tylsistä hetkistä kivempia. Vaikka Pekka-juttu osin koituikin kohtalokseni, en kadu asiaa, koska kaikki teot ja sanat tuntuivat sillä hetkellä hyvältä ja oikealta. Lisäksi omasta mielestäni olin loppujen lopuksi hyvin vähän pelkästään Pekan kanssa, vaikka kuulemma koosteiden perusteella en ole juuri muuta tehnyt kuin lahnaillut Pekan rekvisiittana.

Vaikka Pekka-jutun luonteen ja keston rajallisuuden tiesin ja hyväksyin, en silti ollut immuuni aidoille tunteille Pekkaa kohtaan. Mistään kovin voimakkaasta ihastumisesta, saati rakastumisesta, ei tietenkään puhuta, mutta tunteista kuitenkin. Tunteitahan saattaa joskus syntyä, vaikkei kannattaisi eikä olisi tarkoitus, ja se on ihan ok. Ehkä joskus jollekin muullekin on käynyt niin? Viimeisellä viikolla, jonka olin talossa, huomasin kuitenkin yllätyksekseni, että jotkut tietynlaiset minuun ja meihin liittyvät Pekan kommentit ja läpät alkoivat tuntua hieman pahalta. En pystynytkään enää suhtautumaan niihin aivan niin kevyesti ja huumorilla kuin aiemmin. Tämän vuoksi Jasmiinan kanssa viikonloppuna keskustelimme siitä, mikä tämä tilanne Pekan kanssa oikein on. Sanoin Jasmiinalle, että olisikohan oikeastaan parempi, jos nyt poistuisin talosta, sillä tällä hetkellä vielä pystyisin lähtemään Pekka-asian kannalta hyvillä mielin. Myöhemmin siirsin kuitenkin tämän ajatuksen syrjään ja siirryin moodiin ”minähän en jonkun miehen takia BB-talosta lähde”. Ajattelin, että ehkä sitten Pekan kanssa tarvittaessa otamme etäisyyttä, jos tunteita kehittyy enemmän ja etäisyys alkaa tuntua hyvältä idealta. No, tilanne ratkesi nyt näin.

Lisäksi haluan tähdentää, että juttu Pekan kanssa ei ollut yksipuolinen eikä Pekka mikään ahdisteluni uhri. Pekka itse hakeutui seuraani ja lähelleni loppuun saakka, ja hellyydenosoituksia tuli Pekalta paljon aivan hänen omasta tahdostaan pyytämättä ja yllätyksenä, toki annoin vastaavia myös hänelle. Käsitykseni oli ja on, että Pekalla oli ”fiiliksiä” minua kohtaan, kuten hän viime viikolla itse totesi. Ymmärsin kyllä, että nämä fiilikset eivät ole vakavia, ja olihan Pekka koko ajan avoin ja rehellinen siitä, mitä haluaa ja ei halua ja mikä tämä juttu on ja ei ole. Sitä, olisiko minun ja Pekan kuitenkin pitänyt tehdä tai sanoa toisillemme jotain toisin, ei kannata nyt enää miettiä. Oleellista on, että olimme molemmat kartalla kuviosta – molemmat tietoisesti annoimme vain tilanteen viedä. En siis ole ollut tyhmä ripustautuva reppana eikä Pekka kylmä hyväksikäyttävä pelimies, kuten jotkut ilmeisesti ajattelevat. Täydellinenhän Pekkakaan ei ole, mutta kyllä hänellä on kultainen sydän, jota hän aina välillä muistaa jopa käyttää. Monia Pekka ärsyttää, mutta minä tykkään. Olemme todella erilaisia, mutta ehkä juuri siksi. Pekka ei myöskään vastoin epäilyjä ollut minulle sekuntiakaan mikään pelistrategia – aika huono strategia olisi ollutkin. En ylipäätään lähtenyt taloon pelaamaan vaan elämään ja kokemaan. Mitään miesjuttua en todellakaan lähtenyt talosta etsimään, vaan asiat nyt vain etenivät näin. Se, että Pekka otti lähtöni coolisti, ei tullut minulle yllätyksenä.

- ILMOITUS -

Olen ihminen, joka tuntee asiat voimakkaasti ja myös näyttää tunteensa avoimesti. En yleensä pysty niitä peittelemään enkä yleensä edes haluaisi. Olen myös aina ollut itkuherkkä: itken elokuvia katsoessa ja musiikkia kuunnellessa, itken muiden ihmisten ilon tai surun takia, itken hyvien tai huonojen muistojen tullessa mieleen, itken eron ja luopumisen sekä jälleennäkemisen hetkellä ja itken joskus ihan vain vaikkapa siksi, että näen söpön koiran tai kauniin maiseman. Itkemiseni ei siis tarkoita sitä, että olen henkisesti aivan romuna: kyyneleet vain tulevat helposti, jos herkistyn vähänkään syystä mistä hyvänsä. Minut tuntevat ihmiset kyllä tietävät, että itkuni ei yleensä ole syy huolestua, mutta ymmärrettävästi vieraampia tämä saattaa hämmentää. Itkuherkkyyteni on somen perusteella selvästi ärsyttänyt ihmisiä, mutta sille en tietenkään voi mitään. Yhtään itkua tuskin olisin voinut jättää itkemättä, vaikka olisin halunnut. Ja miksi olisin halunnut? Miksi lähteä BB-taloon peittelemään tunteitaan?

Talossa puhuin useasti siitä, miten olen nauttinut ajastani siellä ja miten vaikealta siksi tuntuu ajatus palaamisesta takaisin arkeen. Puhuin myös ajoittain sisällön puutteesta elämässä. Nämä ajatukset oikeastaan heräsivät vasta talossa. Ennen taloon menoa olin varsin tyytyväinen elämääni. Mikään ei ollut vialla, enkä tuntenut oloani onnettomaksi. Arki sujui eteenpäin omalla painollaan. Kuitenkin talossa huomasin, miten paljon nautin siitä, että saan tuntea päivän aikana paljon erilaisia tunteita: jännitystä, iloa, onnea, surua, pelkoa, pettymyksiä, toivoa, epätoivoa, hämmennystä, ärsytystä, onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita ja jopa siis lämpimiä fiiliksiä kivaa miestä kohtaan. Rakastin lähes kaikkia tehtäviä ja pidin niistäkin, joita vihasin. Tietenkään oikea arki ei koskaan voi olla BB-arjen kaltaista, mutta nämä kaikki tunteet saivat minut pohtimaan, miten tasaista oikea arkeni onkaan ja miten paljon nautin vaihtelusta, tunteiden vuoristoradasta ja positiivisista haasteista. Aloin miettiä, että ehkä olenkin paljon enemmän adrenaliiniriippuvainen kuin olen ajatellut. Tajusin myös, että ehkä kuitenkin kaipaan miestä elämääni, vaikka ennen BB:tä olin ajatellut olevani mieluummin yksin.

Oman arkeni eräänlaista puutteellisuutta korosti se, että vaikka kaikki asukkaat halusivat tietysti jäädä taloon, kaikki muut toisaalta odottivat innolla ulkomaailmasta jotain. Joku odotti puolisoa, toinen koiraa, kolmas lapsia ja neljäs kavereita. Hämmennyin, kun minulla ei ollut missään vaiheessa minkäänlaisia ikävän tunteita. Tämän vuoksi ajatus talosta lähtemisestä tuntui ehkäpä minulle erityisen pahalta muihin verrattuna. Tämä ei silti tarkoita, ettei ”minulla olisi ulkomaailmassa mitään”, kuten ehkä jossain draamailupäissäni olen hetken huumassa sanonut. Kyllä minulla on ystäviä, kavereita, perhe ja harrastuksia, ja hyvin harvoin olen tahtomattani yksin. Toki lisää ihania ihmisiä aina mahtuu elämään. Mitään hätää ei minulla siis ole, mutta ehkä jotain piristystä arkeen pitäisi keksiä – tai ainakin joku kiva isompi projekti, jota kohti mennä ja jota odottaa. Maailmanympärimatka? Muita ehdotuksia? Eikö kenelläkään muulla ole vastaavia tuntemuksia?

Huomiota on herättänyt myös se, että minulla ei ollut läheisiä vastassa häätölähetyksessä. Tämä johtui siitä, että olin etukäteen erikseen kieltänyt kutsumasta läheisiäni paikalle. Perheeni ja läheisimmät ystäväni asuvat kaukana pääkaupunkiseudulta, enkä halunnut laittaa heitä tilanteeseen, jossa he ehkä kokisivat velvollisuudekseen tulla paikalle. Heillä on perheet ja työt ja muut velvollisuudet, ja sunnuntain lähetysaika on kaukaa tuleville hankala. Tiesin, että pärjään kyllä ilman läheisiäkin ja että todennäköisesti jopa haluan hetken hengähtää ennen kuin alan analysoida tapahtumia heidän kanssaan.

Häätölähetyksen jälkeen sain – yllätys, yllätys – voimakkaan itkukohtauksen, minkä vuoksi en osallistunut some-haastatteluun. Tunteet olivat vielä seuraavana päivänäkin pinnassa, joten sovimme tuotannon kanssa, että en osallistu myöskään illan koostelähetykseen Sannin kanssa. Todennäköisesti olisin taas itkeskellyt, ja tämä olisi pahentanut kuraa, jota olen muun muassa itkemisen vuoksi saanut niskaani. Mahdollisesti osallistun koostelähetykseen jossain vaiheessa myöhemmin. En ole siis joutunut häädön jälkeen ”pöpilään”, kuten somessa epäillään.

BB-tuotannolta olen saanut kyllä tukea enemmän kuin riittävästi, ja siitä olen kiitollinen. Tuki on ollut tarpeen, sillä pettymys oli valtava ja tyhjyyden tunne iski, kun tähänastisen elämäni parhaat viisi viikkoa olivat ohi – kyllä, seison noiden suorassa lähetyksessä sanomieni sanojeni takana. Koin viiden viikon aikana uskomattoman paljon, ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Kuten totesin, minulla ei kuitenkaan ole mitään hätää: olen paljon vahvempi kuin todennäköisesti yksikään teistä uskoo. Herkkyys ja tunteellisuus ja tunteiden näyttäminen eivät ole sama asia kuin heikkous tai mielenterveysongelmat. Nimeämis- ja häätötilanteet olivat minulle luopumisen tuskan sekä kokemusten menettämisen ja ulkopuoliseksi jäämisen pelon takia vaikeita. Totta kai tiesin ja ymmärsin, että nimeämiset ja häädöt ovat oleellinen osa BB-taloa, mutta niiden vaikeus ja raskaus tuli yllätyksenä. Nimeämis- ja häätötilanteiden lisäksi minulle henkisesti kovin vaikeita asioita talossa elämisessä ei sitten juuri ollutkaan.

Omaan suoriutumiseeni talossa en ole täysin tyytyväinen. Jo etukäteen kyllä tiesin, että en ole talon räiskyvin persoona. Uskoin, että vahvuuteni talossa voisivat olla ainakin keskustelu- ja väittelytaitoni, analyyttisyyteni sekä kuiva ja sarkastinen huumorini. Ajattelin vahvuuksiani olevan myös lapsenmielisyyteni, sinnikkyyteni tehtävissä sekä ”vittuilu on välittämistä” -elämänfilosofiani. Jo etukäteen ennustin, että minulla saattaa olla vaikeuksia päästä niin sanotusti esille isossa porukassa. En jaksa keskustella huutamalla, ja väsyn helposti isoon ihmismäärään. Muutaman häädön jälkeen ajattelin, että homma alkaa helpottua ja etten pian ehkä enää niin huku porukan pohjalle. Sitten tulikin lisää asukkaita ja palattiin lähtötilanteeseen. Olin toki oma itseni talossa, mutta vajaasti: monet omasta mielestäni mielenkiintoiset ja hauskat ominaisuuteni jäivät kyllä pahasti piippuun ehkäpä sopeutumisvaihteen alle. Harmittaa, mutta toisaalta käyttäydyin kuten on luonteelleni ominaista isossa porukassa, ja isossa porukassa pärjääminenhän on osa BB-taloa.

Jos yhden asian voisin matkaltani muuttaa, muuttaisin sen, miten kuningatartehtävän muurahaisviikolla hoidin. Epäonnistumisethan harmittavat aina eniten silloin, kun tietää, että olisi pystynyt parempaan. Tehtävän piti olla minulle sopiva, sillä vaikka en ole hyvä näyttelijä, olen hyvä organisoimaan ja pystyn kyllä ohjeistamaan ja käskemään ihmisiä tiukastikin kunnioitusta unohtamatta. Kuningattaren tehtävänkuvauksen ja saamieni ohjeiden vuoksi arastelin ottaa asiassa roolia, mutta näin jälkikäteen ajateltuna homman olisi pystynyt junailemaan niin, että voin osallistua yhdyskunnan tehtävien organisointiin tehtävänannossa kuitenkin pysyen. Hieman liikaa ehkäpä myös menin ”kunhan kenellekään ei tule paha mieli” -moodiin, mutta toisaalta sitä en osaa kamalan paljon katua, koska kiltteys, toisten kunnioitus ja hyvä käytös ovat minulle tärkeitä arvoja tilanteessa kuin tilanteessa.

Halutessanne voitte esittää minulle alle kysymyksiä tässä esille tulleista teemoista tai mistä vain. Vastaan parhaani mukaan. Vielä kuitenkin muutama sivuhuomautus joistakin spekuloiduista asioista: Laura L:ltä lahjatehtävässä saamani lahja jäi käyttämättä. En ole siis nähnyt päiväkirjahuoneessa muiden nimeämisiä. Esitin vain huvikseni hetken muille, että olisin nähnyt, koska ajattelin katsoa, miten asukkaat kommentoivat ja muuttuuko joidenkin käytös. Muurinsabotointitehtävässä taas jotkut katsojat ovat ihmetelleet merkkiteippisäätöäni yöllä. Koska tehtävänannossa muurin minimikorkeus määrättiin senttimetreissä ja tuo senttimäärä oli rakentamisen helpottamiseksi merkitty teipeillä, ajattelin siirtää teippejä alaspäin ja sitten madaltaa muuria poistamalla tavaraa: jos muuri olisi teippien korkuinen, tehtävä epäonnistuisi jo tällä (eli sabotointi onnistuisi), koska muuri olisi liian matala senttimetreissä. Tajusin kyllä heti Jasmiinan yöllä kohdatessani, että hän on myös salatehtäväasioilla ja sepittää päästään syitä käytökselleen. Koska salatehtävistä ei saanut jäädä kiinni, esitin, etten tajua mitään. Lisäksi haluan mainita huolestuneille, että en kärsi anemiasta. Olen vain aina, syntymästä lähtien, ollut huomattavan valkoinen ja kalpea, eikä esimerkiksi aurinko tartu minuun lainkaan.

- ILMOITUS -

Lopuksi haluaisin vielä kannustaa ihmisiä miettimään omaa nettikäyttäytymistään. Itse tulin talosta ulos iloisena ajatuksesta, että vaikka en ollut talossa se räiskyvin ja näkyvin persoona enkä onnistunut näyttämään kaikkia puoliani, olin kohdellut talossa ihmisiä ystävällisesti ja onnistunut ottamaan muiden tarpeet ja tunteet hyvin huomioon. Mielestäni onnistuin myös sopeutumaan arkeen talossa ja panostamaan tehtäviin, vaikken mikään eläytyjä-näyttelijätyyppi todellakaan olekaan. Ajattelin matkani olleen ehkä valitettavasti hieman väritön mutta toisaalta myös harmiton. Tästä syystä paskamyrskyn määrä yllätti minut. Somessa ja muualla mediassa ihmiset ovat ilmaisseet minua kohtaan syvää vihaa ja halveksuntaa ja haukkuneet minussa yksityiskohtaisesti ja mielestäni aika julmasti käyttäytymiseni ja luonteeni lisäksi toistuvasti aivan kaiken, siis aivan kaiken kiireestä kantapäähän. On kylläkin kiinnostavaa, että olen somen mielestä ollut sekä turha tapetti että suunnattoman ärsyttävä – saavutus sinänsä, että voi olla molempia yhtä aikaa. Vastaavan erityisen voimakkaan vihan kohteeksi on joutunut myös muutama muu asukas.

Toki ymmärrän, että ainakin käyttäytymisen ja luonteen kritisointi ja varmasti jossakin määrin kaiken muunkin kritisointi ja haukkuminen kuuluvat asiaan – ja että itepä läksin, mutta kohtuuden rajan luulisi menevän jossain. BB-asukkaat ovat aivan tavallisia eläviä ja tuntevia ihmisiä, ja me kaikki olemme jonkun lapsia, vanhempia, puolisoita, sisaruksia, ystäviä. Kanssa-asukkaani ovat kaikkine vikoineen hauskoja, viihdyttäviä, lämpimiä, kilttejä, upeita, ihania ihmisiä, joilta vaaditaan BB-prosessin aikana paljon rohkeutta ja uhrauksia. Eivätkö he ansaitsisi edes jonkinlaista kunnioitusta? Miksi ihmisen pitää olla ihmiselle susi?

Lue lisää

Kommenttiosio

Heräsikö ajatuksia? Kerro mielipiteesi. Tutustu kuitenkin sääntöihin.

guest
6 Kommenttia
Inline Feedbacks
Lue kaikki kommentit
caritas
caritas
1 kuukausi sitten

Herkkyys ja tunteellisuus on kaunis piirre ihmisessä.

Riitta
Riitta
1 kuukausi sitten

Katjahan oli hyvin herttainen ihminen. Ehkä liian ujo ja arka tähän formaattiin. Pekka vielä lisäsi ahdistuksen määrää leikkimällä Katjan kanssa.

Erkki tossavainen
Erkki tossavainen
1 kuukausi sitten

Voi voi, urpoja ootte kaikki julkisuutta haluavat pellet

Maarit Merläinen
Maarit Merläinen
1 kuukausi sitten

Joo olipa selitys

Mixi
Mixi
1 kuukausi sitten

(Susi kyllä kohtelee toista sutta paremmin kuin ihminen ihmistä, tyhmä sanonta.)
Katjan olisi kannattanut ehdottomasti ENSIN katsoa koosteet eikä niitä näkemättä ensin mennä somen eri alustoihin! Olisi näin itse nähnyt että mitä uskoa ja miten hänet on katsojille näytetty. Meinaan mitään syytä huolissaan hänen ei kuuluisi olla, käsittämätöntä että saanut kokea VIHAA!!! Se on valtavan suuri sana ja järkyttävää että ihmiset hänet tuominneet ja mistä ja miksi??? Kiltti, aito, herkkä ja nätti nainen, mitä hänessä vihattavaa? Pelillisestikin tuonne taloon jäi paljon ”heikompia” ”pelaajia”. En ymmärrä kritiikkiä Katjan osalta.

Jokeri
Jokeri
Vastaa  Mixi
1 kuukausi sitten

Ei mitään vikaaa ole tytössä mutta Pekka voisi kyllä katsoa peiliin, hän on jotenkin outo hiippari.

SUOSITUIMMAT

Kuulitko mehevän julkkisjuorun? Lähetä viestiä:

 [email protected] 

GEKKONEN TARJOAA VIIHDYTTÄVIMMÄT VIIHDEUUTISET MYÖS SOMESSA: