Toimittaja ja kirjailija Ina Mikkola jakoi Instagramissa perheensä suuren surun: hänen Heimo-ukkinsa on menehtynyt. Hautajaiset pidettiin viime viikonloppuna Juukassa.
– Katsoin arkussa makaavaa ukkiani – sitten hänen lapsiaan ja lasten lapsiaan. Näin hänet kaikissa heissä kirkkaammin kuin koskaan. Ukin nimi oli Heimo ja nyt hän jätti jälkeensä heimon, Ina kertoo julkaisussaan.
Ina kertoo isoisänsä olleen poikkeuksellisen taitava käsistään. Ukki valmisti aikoinaan lastenlapsilleen leluja hitsaamalla niitä metalliromusta. Ina arvosti ukkiaan syvästi ja piti häntä esikuvana monella tapaa.
– Ukki tuskin oli pohtinut, mitä on feminismi tai sukupuolisensitiivinen kasvatus, mutta hän kohteli kaikkia tasa-arvoisesti taustasta riippumatta – niin korjaamon asiakkaita, kyläläisiä kuin sukulaisiaan. Hän ei esim. ajattelut, että kalastus ja eräily on ”poikien hommaa”, vaan se oli ihan kaikkien hommaa.
Mikkola julkaisi Instagram-tililleen koskettavia kuvia hautakukkasista ja muistokorteista.
Ukki opetti Inalle kalastusta.
– Minut ukki opetti mestarikalastajaksi mato-ongella, virvelillä, pilkillä, katiskalla, verkoilla, rysällä… Hän ei koskaan olettanut, etten pysty, vaan tiesi, että opin, jos yritän, hän jatkaa.
Ina kertoo, että hänen ukkinsa oli Karjalan evakko, sotavanki ja -invalidi, joka oli joutunut elämässään taloudellisesti tiukille.
– Ei hän ollut katkera tai vihainen – mikä moisella taustalla olisi myös ihan ymmärrettävää. Hän oli sen sijaan lempeä, optimistinen ja tyytyväinen elämäänsä. Tämä on ihailtavaa.
”Älä mene vielä”
Ina kertoo koskettavan päivityksenä lopussa lisää tuntemuksistaan ukin hautajaisissa.
– Koskiessani hautajaisissa ukin rinnan päällä olevaa ikonia, totesin hänelle: ”älä mene vielä”. Tuntuu väärältä, että on pakko luopua jostakin itselle tärkeästä ihmisestä, vaikka kuolema olisi kuinka osa elämää. Lapioidessani hiekkaa arkun päälle, hyväksyin kuitenkin asian, hän kirjoittaa.
– Lapsuuden onnellisimmassa näkymässä minä olen ukin kanssa järvellä kalassa. Kun saan mieleeni tämän näkymän, on ukki minulle ikuisesti elossa, vaikka en häntä pysty enää koskaan tässä maailmassa kohtaamaan, Mikkola päättää.