Toimittaja Maria Veitola lisäsi Instagram-tililleen eilen isänpäiväjulkaisun, jossa hän muisteli edesmennyttä isäänsä.
Koskettavan kirjoituksen yhteydessä on kaksi kuvaa. Ensimmäinen otos on lapsuudenkuva, ja toisessa otoksessa Maria pitelee vanhan ja sairaan isänsä kättä.
Maria aloittaa päivityksensä kertomalla, että isänpäivä on hänelle vaikea päivä.
– Isä kuoli viisi ja puoli vuotta sitten sairastettuaan nuoresta asti, moninkertaisesti ja kivuliaasti. Isän sairaudet ja se, ettei niistä saanut puhua, vaikuttivat minuun monella tavalla. Valitettavasti vaikeista asioista vaikeneminen ei poista niitä olemasta. Ne vain pahenevat, Maria kertoo päivityksessään.
– Isän viimeiset vuodet olivat yhtä helvettiä. Mietin monesti, mitä tämän kaiken tuskan ja hädän tilalle tulee, kun isä lopulta kuolee. Nyt tiedän. Ensin tuli musertava suru. Sen rinnalle syttyi syvä ikävä ja loputon kaipuu. Lopulta synkkyyden seasta alkoi loistaa ehdoton, puhdas rakkaus, joka vain voimistui. Se rakkaus kannattelee minua joka ikinen päivä, Maria jatkaa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Maria kertoo, että vaikeuksista huolimatta hän puhui isänsä kanssa viimeisinä hetkinä myös vaikeista asioista, joista ei koskaan aiemmin puhuttu.
– Näin ensimmäistä kertaa koskaan isän itkevän. Itkimme yhdessä. Se ei ollut helppoa, ja juuri siksi olen ylpeä meistä molemmista, Veitola kirjoittaa.
Veitola kertoo, että kuolema on mahdollisuus lopulliseen anteeksiantoon.
– Enää en syytä isää mistään. Ymmärrän, että hän yritti aina parhaansa. Hänestä ei ollut enempään, hän toimi omien resurssiensa varassa. Isä oli oman sukupolvensa ja omien, sodasta selvinneiden vanhempiensa kasvatuksen tuote.
– Mies, jolla ei ollut kykyä käsitellä, näyttää tai sanoittaa tunteitaan. Ennen kuin lopun edessä, Veitola kuvailee isäänsä.
Maria paljastaa myös juttelevansa kuolleille ihmisille.
– Olen se pateettinen keski-ikäinen nainen, joka juttelee kuolleiden kanssa. Puhun isäni kanssa pääni sisällä joka ikinen päivä. Teen kai edelleen työtä itseni ja suhteemme kanssa. Mikä kauneinta, tunnen hänen tukensa vaikeina hetkinä. Moitteita en koskaan.
– Välillä humpsahdan suruun, itken ikävääni loputtomasti ja lohduttomasti. Niin kuin tänään. Sellaista on elämä, Veitola päättää.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa