Monet julkisuuden henkilöt muistelivat isovanhempiaan ja kunnioittivat sodassa olleiden muistoa itsenäisyyspäivänä.
Klamydia-yhtyeen laulusolisti Vesku Jokinen kunnioitti isoisiensä muistoa kuvan ja Instagram-kirjoituksen kera. Samalla hän kiitti kaikkia veteraaneja ja lottia vapaasta maasta koskettavalla tavalla.
– Kiitos molemmat paappani Esko Severi Johannes Olli ja Kannaksen tykistökeskitykseen jäänyt Juho Oskari Jokinen
– Kiitos kaikki veteraanit ja rintamalotat täältä ikuisuuteen
– Teidän ansiosta minä ja perheeni elämme vapaassa maassa
– T. Ikuisesti kiitollinen rokkilaulaja
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Juontaja Maria Veitola toi naisten näkökulmaa asiaan pitkällä kertomuksella Vieno-mummistaan, joka palveli rintamalla lottana. Jatkosodassa mummi toimi myös muissa tehtävissä. On hienoa, että myös lottien tärkeydestä itsenäiselle Suomelle tuodaan enemmän esiin.
– Tässä edesmennyt Vieno-mummini (s.1916) rintamalla, nuorena ilmavalvonta-Lottana. Mummi toimi jatkosodan aikana tiedottajana ja muissa vapaaehtoisissa, yhteiskunnallisissa huolto- ja tukitehtävissä Mälkiän / Mustolan sululla Lotta Svärdin riveissä.
– Päivisin yrittäjä-mummini pyöritti äitinsä kanssa tekstiilialan yritystä Lauritsalan kauppalassa ja kun puoti meni kiinni, Vieno pyöräili lottahommiin sululle nukkuen vain pari tuntia yössä.
– Lotat hoitivat tiedotuksen lisäksi mm. muonitusta, sairaanhoitoa, taisteluissa loukkaantuneita eläimiä, sekä sulattivat ja pesivät rintamalta tuotuja, jäätyneitä ruumiita.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Maria jatkaa epäkohdasta, jonka mukaan hän kertoo lottien saavan vasta nykypäivänä arvostusta ansionsa mukaan.
– Kuvia Vienon Lotta-ajoilta ei ole montaa tallella. Lottia ei sodan jälkeen arvostettu ja vähäiset valokuvamuistot revittiin tai poltettiin. Osa kansasta, äärivasemmistolaiset ja kärkipoliitikot olivat vuosikymmenten ajan sitä mieltä, että lottatoiminta oli häpeällistä, jopa fasistista ja Lotat pelkkiä ilotyttöjä.
– Vasta 1990-luvusta lähtien urheat Lotat ovat saaneet ansaitsemaansa arvostusta ja lottatoiminnan valtava merkitys Suomen taisteluissa itsenäisyyden puolesta on tunnustettu.
Veitola kertoo myös kuinka hänen äitinsä sai alkunsa erittäin haastavissa olosuhteissa.
– Samana helmikuisena pakkasyönä v. 1944, kun mummi synnytti ainokaista tytärtään eli Eeva-äitiäni, oli Kaukaan sairaalan ympärillä todella hurjat pommitukset. Sellaistakin voi olla nuoren naisen elämä.
– Kiitos esi-isillemme ja esiäideillemme siitä, että meillä on Suomi. Maailman paras maa.
Myös juontaja Jaajo Linnonmaa osallistui kiitollisena muistelemaan sotiemme sankareita. Sotatarinoita kuunnellessa Jaajolle kirkastui ajatus siitä, että meidän taistelumme virusta vastaan on verrattain pientä sotaan verrattuna. Kiitollisuus valtasi Linnonmaan mielen.
– Perinteinen itsenäisyyspäivä takana. Lipunnosta aamusta, kynttilät sankarihaudoille ja sodassa olleille isovanhemmille. Omien vanhempien näkeminen brunssilla ja taas liuta kysymyksiä faijalle liittyen papan sotatarinoihin. Noita tarinoita kuunnellessa kirkastuu muutamakin juttu.
– Ensimmäiseksi se, kuinka kauan sota kesti. Se että meiltä jää muutama festarikesä väliin Koronan takia on aika pientä, vaikka suurelta vääryydeltä nyt tuntuukin.
– Toinen asia mikä kasvaa on ymmärrys kuinka kauheaa sotaan lähteminen on aikoinaan ollut. Vanhemmille, lapsille ja läheisille. Tämä varmaan johtuen siitä, että on saanut omia lapsia ja osaa ajatella asiaa nyt useammalta kantilta.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Jaajo otti kantaa myös toivoon ja siihen miten rankkaa oli läheisten olo rintamalla.
– Mutta oli lapsia tai ei, niin ajatella tilannetta, jossa sulta kuolee parhaita kavereita päivittäin rinnalta. Aivan kohtuutonta ja musertavaa. Odottaa ja toivoa, että toinen palaa kotiin terveenä.
– Kiitollinen pitää olla ja vaalia perinteitä. Pitää huolta, että seuraavat sukupolvet ymmärtävät isovanhempiemme uhraukset.
Juontaja Ile Uusivuori julkaisi otteen sotapäiväkirjasta.
– Sotapäiväkirja: ”22.9.1942. Vihollinen aloitti kiivaan tykistötulen. Samaan aikaan eteni Kuitu tukikohdan edessä kahden joukon vahvuinen vihollisosasto suon yli pohjoiseen, ylittäen esteen noin 400 m Saaren tukikohdasta länteen. Kiersi Saaren taakse, josta hyökkäsi pesäkkeeseen. Kiivaan tulitaistelun jälkeen sai vihollinen Saaren haltuun. Vihollinen poistui pimeän turvin. Taistelussa syntyi omia tappioita, neljä kaatui ja kaksi haavoittui.”
Ilen mummin veli Aarre oli kaatunut sodassa. Kertoman mukaan hän oli kiltti poika sotaan mennessään. Aarre kuoli vain 19-vuotiaana. Uusivuori käy säännöllisesti hänen haudallaan muistuttaakseen itseään, ettei ottaisi mitään elämässä itsestäänselvyytenä.
– Mummini veli Aarre Jalo Hacklin oli yksi noista neljästä kaatuneesta. Ensimmäisessä kuvassa ystävien kanssa 18-vuotiaana Messeniuksenkadun portaikon yläpäässä Taka-Töölössä kesällä 1942 sotaan lähdössä.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Ile jatkaa
– Käyn hänen haudallaan säännöllisesti ja usein Hietaniemessä, siis lähinnä muistuttaakseni itselleni, etten ottaisi mitään elämässä itsestäänselvyytenä tai valittaisi pienistä tai turhista. Joillain sukupolvilla ei ollut meidän sukupolvemme mahdollisuuksia.
– Oli Suomi säilytettävänä ja tekivät siis tarvittavan. Kiitollisena tänään kaikille tinkimättömille naisille ja miehille, jotka peloistaan huolimatta tekivät sen, mitä täytyi