Eero Hiltusen uhriksi Hyvinkään joukkoammuskelussa vuonna 2012 joutunut poliisi Heidi Foxel, 33, kertoo tuoreessa somepostauksessaan päässeensä eroon lääkeriippuvuudesta. Foxell kertoo löytäneensä intohimon uudestaan urheilua kohtaan, kaikkien vaikeuksien jälkeen.
Heidi julkaisi Instagram-tilillään julkaisun, jossa hän pompottaa koripalloa. Videon yhteydessä hän kertoo kuulumisiaan.
– Vielä alkukeväällä en tehnyt muuta kuin unelmoin siitä, että jaksaisin käydä treenaamassa ja aloittaisin vihdoin harrastuksen, mistä niin kauan haaveilin. Tässä se nyt on! Yksi niistä monista asioista mitä olen jaksanut alkaa tekemään, kun lopetin kovien kipulääkkeiden käytön. Olen niin fiiliksissä kun vihdoin pääsen treenaamaan säännöllisesti ja minulla on jokin harrastus, Foxell iloitsee.
Heidi kertoo päivityksessään, että intohimo urheilua kohtaan hiipui vuonna 2016 terveyssyistä.
– Tajusin etten ole pystynyt hikoilemaan onnettomuuden jälkeen. En vain saanut nostettua sykettä niin paljon, että olisin hikoillut urheillessa. Minä kyllä yritin pelata sulkapalloa ja pyörätuolikoripalloa, mutta en vain saanut hikeä pintaan. Koin etten pystynyt enää urheilemaan samanlaisesti, kuin ennen ampumista ja aloin pelkäämään sen tunteen puuttumista.
Foxell kertoo vajonneensa syvään masennukseen kesällä 2016.
– Kaikki liikkuminen jäi, tein vain välttämättömän lenkin koiran kanssa pari kertaa päivässä ja lukittauduin sisälle tv:n ääreen. Meni vuosia ennen, kun aloin edes haaveilla pt-koriksesta ja urheilusta tosissaan.
Nyt urheileminen kuitenkin tuntuu taas mielekkäältä.
– Nyt käyn kaksi kertaa viikossa Espoon Hongan treeneissä ja nautin joka sekunnista! En uskonut sen olevan enää koskaan mahdollista, että nauttisin urheilusta samanlaisesti, kuin rakastin jalkapallon pelaamista 17 vuotta ennen onnettomuutta.
Heidi kertoo, että intohimo urheiluun palasi samaan aikaan, kun hän pääsi eroon vahvasta lääkeriippuvuudesta.
– Tämä on vain ja ainoastaan sen ansiota, että jätin vihdoin fentanyylin pois kokonaan! Sen käyttö vei jaksamiseni nollaan ja halusin vain maata sohvalla. En tiedä olisiko tämä voinut onnistua ilman Nooraa, mutta sen tiedän että sitä kipulääkettä en suostu enää ikinä ottamaan. Sen riippuvuutta aiheuttava vaikutus söi minua henkisesti elävältä ja elin sumussa niin kauan, että herkistyn tätäkin kirjoittaessa.
– Mutta nyt olen vapaa elämään elämääni niin kuin se on tarkoitettu. Aika täällä on niin rajallista ja haurasta, etten aio tuhlata sitä enää vaan elän täysillä niin kauan kuin sitä on jäljellä, Heidi päättää päivityksensä ja rohkaisee samalla muitakin tekemään samoin.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
HOITOVIRHE ON OLLUT PAHINTA
Heidi kertoi taannoin Seiskalle, että suurin isku hänelle ei ole ollut itse ampumisvälikohtaus, vaan sairaalassa tapahtunut hoitovirhe, joka vei hänet loppuelämäksi pyörätuoliin. Lääkeriippuvuuden lisäksi Heidi on joutunut kestämään pitkään jatkuneet leukemiahoidot.
– Hoitovirhe on ollut minulle paljon vaikeampi asia kuin ampuminen. Jotenkin se tuntui vain niin väärältä. Olin vain päivää aiemmin ottanut ensimmäisiä kunnollisia askeleita. Sitten minulla ei ollut enää jalkoja. Se pettymys, tuska ja kauhea vihantunne siitä, että kaiken tämän jälkeen mokataan näin yksinkertaisessa jutussa, on aivan uskomaton, Heidi kertoi taannoin Seiskalle.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa