TV-persoona Arman Alizad syyttää länttä kaksoisstandardeista Iranin ihmisoikeusloukkauksissa.
Televisiosta ja dokumenteista tunnettu Arman Alizad arvostelee voimakkaasti länsimaista feminismiä ja progressiivista liikettä Iranin tilanteen sivuuttamisesta. Hänen mukaansa Iranin kansan kärsimys ei sovi lännessä vallitsevaan poliittiseen narratiiviin, minkä vuoksi siihen suhtaudutaan vaikenemalla.
Alizad kertoo perheensä paenneen Iranista vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen. Lännessä perhe sai hänen mukaansa takaisin perusoikeudet, jotka Iranissa vietiin.
– Lännessä ja nimenomaan Suomessa me saimme takaisin sen, mikä meiltä riistettiin: vapauden, itsemääräämisoikeuden ja turvan, Alizad kirjoittaa.
Alizad korostaa, ettei kyse ollut abstrakteista arvoista vaan konkreettisesta oikeudesta elää ilman pakkoa, pelkoa ja ideologista valvontaa. Hän näkee nyt lännessä kehityksen, joka herättää hänessä raivoa ja surua.
– Näen lännessä ilmiön, joka herättää raivoa ja surua: länsimaisen feministisen ja progressiivisen liikkeen kaksinaismoralismin, Arman jatkaa.
Alizad kritisoi erityisesti hijab-keskustelua. Hänen mukaansa lännessä puhutaan huivin vapaudesta samaan aikaan, kun Iranissa se on pakollinen ja vastustamisesta voi seurata vakavia rangaistuksia.
– Henkensä, vapautensa ja tulevaisuutensa vastustaessaan tätä pakkoa menettäneet naiset tietävät, että vastauksena voi olla vankila, kidutus tai kuolema, Alizad muistuttaa.
Alizadin mukaan kyse ei ole kulttuurisesta moninaisuudesta vaan järjestelmällisestä väkivallasta, jota lännessä selitetään pois usein juuri niiden toimesta, jotka esiintyvät naisten oikeuksien puolustajina.
Hän kiinnittää huomiota myös lännen ja kansainvälisten aktivistien hiljaisuuteen Iranin protestien aikana ja mainitsee esimerkkinä tunnetut ilmasto- ja ihmisoikeusliikkeet.
– Solidaarisuus on lännessä yhä useammin sidottu poliittiseen identiteettiin, ei universaaleihin periaatteisiin, hän julistaa.
Alizad kuvaa Iranin nykytilannetta synkäksi: perusoikeudet on riistetty, sähkö katkeaa, vesi on saastunutta, ruoka kallista ja monille saavuttamatonta. Terveydenhuolto ja lääkkeet ovat puutteellisia, ja köyhimmät jätetään hänen mukaansa kirjaimellisesti kuolemaan.
– Nuorilta on viety tulevaisuus, vanhoilta arvokkuus.
Päivityksensä lopuksi Alizad vaatii seisomaan Iranin kansan puolella silloinkin, kun se on poliittisesti epämukavaa.
– Jos feminismi, progressiivisuus tai aktivismi ei kykene puolustamaan Iranin kansaa silloin kun se on poliittisesti epämukavaa, se on menettänyt moraalisen uskottavuutensa.
Alizadin jakamassa kuvassa Iranin yö palaa. Savun ja liekkien keskeltä nousee vallankumousta edeltänyt Iranin lippu, jota yksi mielenosoittaja pitelee korkealla kaaoksen keskellä. Pimeä katu hehkuu tulen valossa, ja ympärillä näkyvät levottomuuksien jäljet.
Kuva on raakaa kapinaa tiivistettynä yhteen hetkeen ja peilaa Alizadin sanomaa Iranin kansan sitkeästä taistelusta vapautensa puolesta.
Alizadin päivitys on kerännyt runsaasti tykkäyksiä ja kommentteja.