Viime sunnuntaina nähdyssä Selviytyjät Suomi -jaksossa äänestettiin 11. kilpailija ulos heimoneuvostossa.
Lähtöpassit sai vuoden 1992 tangokuningatar ja iskelmälaulaja Eija Kantola, 55.
Nyt Kantola kertoo haastattelussamme ajatuksiaan viime keväänä kuvatusta Selviytyjät-reissusta. Ohjelma kuvattiin trooppisella saarella, Dominikaanisessa tasavallassa.
Eija kertoo jutussa muun muassa mitä hän ajatteli, kun muut kilpailijat liittoutuivat Paulia vastaan yksilötehtävässä. Lisäksi hän paljasti mikä oli kaikkein pelottavinta kuvauksissa.
Jännititkö jotain etukäteen ennen ohjelmaan osallistumista?
– Jännitin etukäteen, millaista porukkaa on mukana ja et miten pärjään siellä.
Kolme asiaa joita kaipasit eniten Suomessa?
– Eniten kaipasin läheisiäni, hammasharjaa ja sänkyä.
Mitä uutta opit itsestäsi saarella?
– Opin itsestäni sen, että tiukoissakin olosuhteissa pystyn pääpiirteissään
toimimaan niin kuin toimisin muutenkin. Ja että ihminen pärjää hyvin vähälläkin yksipuolisella ruualla.
Miltä se tuntui, kun muut liittoutuivat Paulia vastaan yksilökisassa? Olit ainoa joka ei näin tehnyt.
– Se tuntui siinä hetkessä pahalta, mutta peli oli sellainen, että se mahdollisti tuollaisen liittoutumisen. Itse olin tottakai Paulin puolella.
Koitko että kiusaamisen raja ylittyi ohjelmassa? Vai oliko kyse pelkästä pelistä?
– En kokenut kiusaamista omalta osaltani, mutta hetkittäin tuntui Paulin puolesta tosi pahalta. Peli oli tuolla tosi kovaa. Ja kyllä se oli peliä ja se peli jäi sinne saarelle.
Yllätyitkö miten paljon ohjelmassa juonittiin?
– Yllätyin todellakin siitä juonimisen määrästä ja siitä, miten varhaisessa vaiheessa luotiin tosi tiiviitä liittoja.
Oliko kokemus raskaampi fyysisesti vai henkisesti?
– Kokemus oli ehdottomasti henkisesti raskaampi, kuin fyysisesti.
Mikä oli pelottavinta Selviytyjissä?
– Pelottavinta oli kilpailut, kun olin vanhin kilpailija ja mulla on vähän fyysisiä rajoituksia polvien suhteen, niin pelkäsin oman pärjäämiseni puolesta, siis lähinnä kilpailuissa. Mutta en sitten niissä pärjännytkään.
– Heimojen välisissä kilpailuissa olin suht hyvä, tai ainakaan yhtään kilpailua ei suoranaisesti hävitty oman turailun tähden.
Jäikö sinulle kilpailusta ystäviä?
– Jäi hyviä ystäviä, esimerkiksi. Sanna ja Paul.
Mikä oli parasta ja lähtisitkö uudelleen mukaan?
– Parasta oli koko matka ja oman ”ihmiskokeen” positiivinen lopputulos. Tuskin mua pyydetään uudelleen mukaan, kun en ole kuitenkaan kilpailuissa kovin vahva. Ihmisten ihanat kannustusviestit lämmittivät myös sydäntä.
