Viime tiistaina eduskuntatalossa kuolleen kansanedustaja Eemeli Peltolan puoliso, Sofia Nevalainen on jakanut jälleen syvästi koskettavan kirjoituksen Instagramissa. Pitkässä tekstissä Nevalainen avaa suruaan, muistojaan ja pariskunnan yhteisiä suunnitelmia, jotka jäivät kesken.
– Rakkain Eemeli. Ikävöin sinua päivä päivältä enemmän. Aamut ja yöt ovat vaikeimpia. Pahinta on mykistävä hiljaisuus, Sofia aloittaa.
– Kuuntelen soittolistaasi kun olen kotona ja se tekee olostani edes vähän siedettävän. Viimeisinä päivinä kuuntelit paljon Bruce Springsteenin ja Coldplayn kappaleita. Näimme molemmat yhtyeet viime kesänä Olympiastadionilla. Puhuimme niistä paljon — sinä rakastit musiikkia ja kulttuuria. Sinun piti tulla kanssani myös Musen konserttiin kesäkuussa, mutta jouduit viime hetkillä jäämään pois sairautesi takia, hän jatkaa.
Nevalainen kuvaa, kuinka kodissa näkyy edelleen Peltolan poismenon jättämä tyhjyys.
– Sinulta jäi kesken palapeli, jonka rullasit huolellisesti palapelimaton sisälle, etteivät kissanpentumme, Onni ja Toivo, söisi niitä. Yöpöydälläsi on puoliväliin luettu kirja, Ian Flemingin Tohtori Ei. PlayStationin uumenissa odottaa Indiana Jones and the Great Circle. Odottamassa sitä kohtaa, jota et ehtinyt pelaamaan läpi. Kirjahyllyssä on kirjojen päälle aseteltu keskeneräinen legosetti. Se on pienoismalli Pariisin siluetista.
– Kirjahyllymme on täynnä legoja, joita rakensit koko kesän. Sairautesi takia et pystynyt keskittymään ja pahimmillaan et voinut lukea sivua enempää — mikään teksti ei pysynyt päässäsi. Äitisi toi sinulle kaikki mahdolliset legopaketit, että pystyisit tekemään edes jotain. Pidit erityisesti kukkalegoista. Rakensitkin minulle kaikki mahdolliset kukat ja kasvit. ”Kukkia rakkaimmalleni”, sanoit aina pehmeästi, kun sait setin valmiiksi ja ojensit sen minulle. Aina uudelleen ja uudelleen, Nevalainen kirjoittaa.
Sofia ja Eemeli tunsivat toisensa 11 vuotta, joista seitsemän vuotta he viettivät yhdessä.
– Puhuimme aina yhteisestä tulevaisuudestamme ja teimme lähes kaiken yhdessä. Kaikki kampanjat, tilaisuudetkin. Pyysit minua lukemaan tärkeimmät puheesi ja kirjoituksesi, ja pyysit minua ehdottamaan niihin lisäyksiä tai muutoksia. Tuimme toisiamme aivan kaikessa. Olimme paljon enemmän kuin pariskunta.
– Olimme ja olemme sielunkumppaneita, Sofia kirjoittaa.
Lue myös: Eemeli Peltosen puolisolta riipaiseva päivitys: ”Rakastan sinua ikuisesti”
Parilla oli myös selvät suunnitelmat tulevaisuudelleen. He olivat puhuneet häistä Elävän veden kappelissa ja haaveilleet perheestä sekä yhteisestä kodista puutarhoineen.
– Viikonloppuisin meillä oli tapana tehdä pitkiä kävelyitä Järvenpäässä. Ihailimme Loutin, Saunakallion ja Kyrölän asukkaiden pihoja ja haaveilimme jonakin päivänä omasta puutarhasta ja lasitetusta verannasta. Minä halusin vaaleanpunaisia pioneja ja sinä halusit ehdottomasti riippumaton, jossa voisit lukea kirjoja kesäisin.
– Arvuuttelimme, miltä yhteiset lapsemme näyttäisivät. Sinä toivoit, että saisit tyttären, vaikka perään totesitkin ettei sukupuolella olisi lopulta mitään väliä. Olisit ollut lempeä, rakastava ja välittävä vanhempi. Hyväksynyt hänet juuri sellaisena, kun hän on. Siksi onkin niin epäreilua, ettemme koskaan päässeet jakamaan arkea vanhempina, Sofia jatkaa.
Myös vanhuudenpäiville riitti unelmia: Peltola haaveili kirjailijan urasta, ja Sofia suunnitteli jatkavansa valokuvaajana ja toimittajana.
– Olen kiitollinen yhteisestä elämästämme ja muistoistamme. Elämämme oli kuitenkin vasta alussa. Samalla kun menetin sinut, menetin yhteisen tulevaisuutemme. Koko maailmani. Suren sinua, kaikkea sitä meillä oli. Kaikkea sitä, mitä meillä olisi voinut vielä olla.
”Oloni on aivan hirveä ja jokainen hetki tuntuu helvetiltä”
Nevalainen kertoo tekstissään avoimesti myös musertavasta surustaan.
– Rakkain Eemeli. Aina kun joku kysyy minulta, miten voin, tekee mieli kiljua, raivota, raapia ja repiä hiukset päästäni. Miten tuollaiseen kysymykseen voi edes vastata? Oloni on aivan hirveä ja jokainen hetki tuntuu helvetiltä. Senkö ihmiset haluavat kuulla? Mutta sinä tyynnyttelisit ja sanoisit minulle, että kaikki tarkoittavat vain hyvää ja yrittävät auttaa. Toteaisin, että olet ärsyttävän oikeassa ja rauhoittuisin nopeasti. Sitä olen pitänyt mielessäni näinä päivinä kovasti, Sofia kirjoittaa.
Sofia kertoo saaneensa myös tukea läheisiltään ja hakeutunut myös ammattiavun piiriin. Hän sanoo yrittävänsä jatkaa elämää edesmenneen puolisonsa toivomalla tavalla.
– Elämäni ei tule enää koskaan palaamaan ennalleen. Siihen ei mitkään sanat auta. Sinä kuitenkin haluaisit, että elän ja pitäisin itsestäni huolen. Niin minä yritän nyt elää, kunnioittaa sinua ja muistoasi. Rakastan sinua, hän päättää.
Sofia liitti tekstiinsä valokuvan Eemelistä, jossa hän istuu pöydän äärellä Keski-Uusimaa -sanomalehteä lukien.