Juontaja ja toimittaja Maria Veitola täytti eilen lauantaina 26. helmikuuta 49 vuotta.
Syntymäpäivänsä kunniaksi Maria julkaisi Instagramissa koskettavan ja pysäyttävän päivityksen, jossa hän kertoo muun muassa edesmenneestä ukistaan, joka kärsi sotatraumoista.
– Täytin eilen 49 vuotta. Ihmeellistä. Nuorena en nähnyt itseäni näin pitkällä. Monesti tuntui, että olisi helpompaa kuolla, kuin rimpuilla elämää. Enää en luovuttaisi elämästä millään. Haluaisin vain lisää. Luulin, että keski-iässä ei olisi tylsyyttä kummempaa. Mutta onkin: kirkas mieli ja päivät seikkailuja täynnä. Hillitön vimma kehittyä. Kuinka kauan tätä kestää? Veitola pohtii päivityksessään.
– ”Luota siihen, että elämä kantaa”, sanoi terapeuttini vuosia sitten. Minulta meni pitkään, että sisäistin asian. Tiedän jo, että selviän monesta. Vaikeuksien jälkeen ja niiden keskelläkin voi olla jotain hyvää. Olen harjoitellut kovasti hyvyyden näkemistä ja muihin luottamista. Se ei ole aina ollut vahvin lajini, Maria kirjoittaa.
Maria kertoi lähteneensä hiihtämään yksin metsään, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
– Samana päivänä, kun Ukrainan sota syttyi, hiihdin kymmenen kilometria yksin metsässä. Kiitin toimivaa kehoani, jotta sain hiihtää. Kiitin kasvaimesta ja koronasta parantuneita keuhkojani, jotta jaksoin hengittää. Luminen maisema oli niin kaunis. Luonto hiljainen. Oli turvallista hiihtää metsän hiljaisessa viisaudessa. Nautin hiihtomajalla matkan puolivälissä tuoreen munkin ja join vissyn, eikä minulla ollut kiire mihinkään.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Hiihtäessä Veitola muisteli vanhaa Neuvostoliittoa ja sota-aikoja, jotka hänen isovanhempansakin joutuivat kohtaamaan.
– Hiihtäessä, niin kuin monena muuna päivänä mietin isovanhempiani ja muita sukulaisia, jotka kokivat sodat Venäjää vastaan.
Maria kertoo, että hänen sukunsa on kotoisin idästä, Karjalasta ja Savosta.
– Osa joutui jättämään kotinsa evakon ajaksi, osa pysyvästi Venäjän vallatessa maat. Kodin lisäksi sodan jalkoihin jäi monta sukulaista ja ystävää, Veitola kertoo.
Sotatraumat jättivät jälkensä moniin.
– Kaikki eivät toipuneet sotatraumoistaan koskaan, niin kuin rakas, edesmennyt ukkini, joka puhui sotakokemuksistaan lakkaamatta ja itki. Hän teki niin kuin moni: hukutti murheensa viinaan ja lääkkeisiin. Voi ukki.
– Kaikki sodissa koettu kulkee myös minussa ja perimässäni, niin kuin monen muun suomalaisen ja Suomessa asuvan, sotia paenneen perimässä. Niitäkin on, jotka ovat asuneet Neuvostoliitossa, eivätkä kaipaa takaisin. Ei ihme, että Ukrainan tilanne tuntuu meissä, Maria summaa.
– Tänään kiitän taas. Terveydestä, turvallisesta kodista, hengittämisestä, tukiverkostoista ja hyvistä ystävistä. Katson sinistä taivasta, halaan lastani, silitän kissaa. Vaikka tuntuisi miltä, etsin läheltäni hyvän ja pysähdyn sen ääreen. Yritä niin, sinäkin.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Maria Veitolalta yllätyspäätös: Siirtyy muihin työtehtäviin – ”Joskus on vain hyvä tuulettaa”